Talvi tuo mukanaan ainutlaatuisia haasteita koiran tassujen terveydelle. Lumi, jää, pakkanen ja tiesuola muodostavat yhdistelmän, joka voi aiheuttaa vakavaakin haittaa koiran herkille tassuille. Samaan aikaan monet koirat rakastavat talvea ja haluaisivat viettää tuntitolkulla aikaa lumessa leikkien ja juosten. Oikein valitut ja käytetyt talvitossut mahdollistavat sen, että koira voi nauttia talvesta täysimääräisesti ilman tassuongelmia.
Tassujen suojaus talvella ei ole pelkkä mukavuuskysymys vaan todellinen terveyden ja hyvinvoinnin asia. Paleltumat, halkeamat, tulehdukset ja lumipaakut voivat tehdä jokaisesta askeleesta tuskallisen koiralle. Nämä ongelmat ovat kuitenkin suurelta osin ehkäistävissä oikealla tiedolla ja huolellisella tassujen hoidolla. Tossujen käyttö on yksi tehokkaimpia tapoja suojata tassuja talven haasteita vastaan.
Tassujen anatomia ja haavoittuvuus
Koiran tassut ovat ihmeellinen luonnon luomus. Ne kestävät valtavasti rasitusta ja suojaavat koiraa monilta vaaroilta. Tassut toimivat iskuvaimentimina, antavat pitoa liukkailla pinnoilla ja suojaavat nivelet ja luut kovalta maapinnalta. Anturat eli tassutyynyt koostuvat paksusta, joustavasta ihosta joka on muiden kehon osien ihoa kovempaa. Ne sisältävät runsaasti rasvakudosta joka toimii eristävänä kerroksena.
Tassujen haavoittuvuus kylmälle perustuu niiden rakenteeseen. Vaikka anturat ovat paksut, ne eivät ole yhtä hyvin eristävät kuin esimerkiksi turkki muualla kehossa. Anturoissa on runsaasti verisuonia jotka kulkevat lähellä pintaa. Tämä on tärkeää verenkierron ja lämmönsäätelyn kannalta, mutta se tekee tassuista myös alttiita kylmälle. Kun koira seisoo tai kävelee jäisellä pinnalla, kylmä siirtyy suoraan verisuoniin ja jäähdyttää verta.
Tassujen kautta haihtuu merkittävä osa koiran kehon lämmöstä. Tämä on normaalia ja terveellä koiralla ei ongelmaa, mutta kovilla pakkasilla lämmönhukkaa voi tulla liikaa. Kun tassut jäähtyvät liikaa, koiran koko kehon lämpötila alkaa laskea. Tämä pakottaa koiran kuluttamaan enemmän energiaa lämmön tuottamiseen, mikä väsyttää koiraa nopeammin.
Varpaiden välit ovat erityisen herkkä alue. Iho on siellä ohuempaa kuin anturoissa ja se voi halkeilla helpommin. Varpaiden väliin kertyy helposti kosteutta, lunta ja jäätä, mikä voi aiheuttaa tulehduksia. Pitkäturkkisilla koirilla varpaiden välissä kasvavat karvat keräävät lunta, joka muuttuu lumipaakuiksi. Nämä paakut ovat kivuliaita ja voivat estää koiraa kävelemästä normaalisti.
Pakkasrajat ja lämpötilat
Yleinen ohje on, että alle -15 asteen pakkasella tossujen käytöstä on hyötyä useimmille koirille. Tämä on kuitenkin vain suuntaa antava luku, sillä koirien yksilölliset erot ovat merkittäviä. Joidenkin koirien tassut alkavat palella jo nollakelissä, kun taas toiset kestävät -20 astetta ilman ongelmia. Oikea pakkasraja riippuu monista tekijöistä.
Koiran koko vaikuttaa merkittävästi kylmänkestoon. Pienillä koirilla kehon pinta-ala suhteessa tilavuuteen on suurempi kuin isoilla koirilla. Tämä tarkoittaa että lämpö haihtuu niiltä suhteellisesti enemmän. Lisäksi pienet koirat ovat lähempänä maata, joten niiden tassut altistuvat kylmälle voimakkaammin. Chihuahua saattaa tarvita tossut jo -5 asteessa, kun taas newfoundlandinkoira kestää -20 astetta ongelmitta.
Rotu vaikuttaa vahvasti. Pohjoisen oloihin jalostetut rodut kuten siperianhusky, alaskanmalamuti ja samojedi kestävät kylmää erinomaisesti. Niiden tassut ovat luonnostaan vahvemmat ja ne ovat geneettisesti sopeutuneita arktisiin olosuhteisiin. Toisessa ääripäässä ovat eteläiset rodut kuten italiannvinttikoira tai chihuahua, joiden tassut ovat herkät jo lievään pakkaseen.
Ikä on toinen tärkeä tekijä. Pentujen lämmönsäätelyjärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt. Ne eivät tuota lämpöä yhtä tehokkaasti kuin aikuiset koirat ja ne menettävät lämpöä nopeammin. Pennuille tulisi harkita tossuja jo -5 asteessa riippuen rodusta. Seniorikoirat ovat myös herkempiä kylmälle. Ikääntyminen heikentää verenkiertoa ja lämmöntuottoa, joten vanhemmat koirat palelevat herkemmin kuin nuoret aikuiset.
Terveydentila vaikuttaa kylmänkestoon. Koirat joilla on verenkierto-ongelmia, diabetes, sydänvaivoja tai munuaissairauksia voivat palella helpommin. Myös alipainoinen koira tai koira jolla on huono kunto on herkempi kylmälle. Jos koirasi toipuu sairaudesta tai leikkauksesta, sen kylmänsietokyky voi olla heikentynyt.
Tuulen vaikutus on merkittävä. Pakkasrajoja ei tulisi katsoa pelkästään lämpötilan mukaan vaan huomioida myös tuuli. Tuuli lisää lämmönhukkaa huomattavasti. Jos lämpötila on -10 astetta mutta tuulee kovasti, se tuntuu koirasta kuin -20 asteesta. Tuulisuudessa tossujen tarve tulee aikaisemmin kuin tyynellä säällä.
Tiesuolan vaikutus tassuihin
Tiesuola on talven suurimpia tassuongelmien aiheuttajia kaupunkiolosuhteissa. Suola on tehokasta jään ja lumen sulattamisessa, mutta se on erittäin haitallista koiran tassuille. Suolan vaikutus on monin
kerroin, ja sitä ei tulisi aliarvioida. Tossut tarjoavat tehokkaimman suojan suolalta, mutta myös muita keinoja on olemassa.
Suola kuivattaa anturoiden ihoa voimakkaasti. Se imee kosteutta ihosta, mikä tekee anturoista koviksi, kuiviksi ja hauraiksi. Kuivunut iho halkeilee helposti, ja halkeamat voivat olla kivuliaita. Pienet halkeamat voivat kehittyä suuremmiksi raoiksi, joihin pääsee bakteereita. Tämä voi johtaa tulehduksiin jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.
Suola ärsyttää ihoa kemiallisesti. Se aiheuttaa kirvelyä ja polttavaa tunnetta, erityisesti jos ihossa on jo halkeamia. Monet koirat alkavat nuoleskella tassujaan suolan jälkeen, mikä on merkki ärsytyksestä. Nuoleskelu pahentaa ongelmaa, sillä syljeen kosteus yhdessä suolan kanssa ärsyttää ihoa entisestään.
Varpaiden välit kärsivät eniten suolasta. Iho on siellä ohuempaa ja herkempää kuin anturoissa. Suola kerääntyy varpaiden väliin helposti ja voi aiheuttaa vakavaa ärsytystä. Kosteassa ympäristössä suola liukenee ja tunkeutuu ihoon syvemmälle. Tämä voi johtaa tulehduksiin jotka ovat kivuliaita ja hitaasti paranevia.
Hiekoitushiekka yhdessä suolan kanssa on erityisen hankala yhdistelmä. Terävät hiekanjyvät hierovat antureita ja aiheuttavat mikrohaavoja. Kun näihin haavoihin pääsee suolaa, ärsytys on voimakas. Hiekka voi myös tarttua varpaiden väliin ja aiheuttaa mekaanista ärsytystä pitkään lenkin jälkeenkin.
Tossujen käyttö on ylivoimaisesti tehokkain tapa suojautua suolalta. Kun tassut ovat tossuissa, ne eivät ole lainkaan kosketuksissa suolan kanssa. Tämä ehkäisee kaikki suolan aiheuttamat ongelmat täysin. Jos tossuja ei syystä tai toisesta voida käyttää, tassut tulee huuhdella lämpimällä vedellä jokaisen kaupunkilenkin jälkeen talvella.
Tassurasvan käyttö ennen ulkoilua voi tarjota jonkin verran suojaa. Vahaa tai rasvaa sisältävät tuotteet luovat suojaavan kerroksen anturoihin. Tämä kerros hylkii kosteutta ja suolaa jossain määrin. Suoja ei kuitenkaan ole yhtä tehokas kuin tossujen, ja rasvaa tulee levittää uudelleen usein. Huuhtelu lenkin jälkeen on silti tarpeen vaikka rasvaa olisi käytetty.
Lumipaakut ja niiden ehkäisy
Lumipaakut ovat tavallinen ongelma pitkäturkkisilla koirilla talvella. Ne muodostuvat kun lumi tarttuu varpaiden välissä kasvaviin karvoihin, sulaa osittain koiran kehonlämmöstä ja jäätyy sitten uudelleen jääksi. Nämä jääpaakut kasvavat vähitellen kookkaammiksi ja muuttuvat lopulta niin suuriksi että ne estävät kävelemisen. Lumipaakut ovat kivuliaita ja stressaavia koiralle.
Pitkäkarvaiset rodut kuten kultainennoutaja, newfoundlandinkoira, bernhardinkoira ja collie ovat erityisen alttiita lumipaakuille. Myös keskipitkäkarvaisten rotujen kuten bordercollie ja australianpaimenkoira tassuihin voi kertyä lunta. Koirat joiden varpaiden välissä kasvaa runsaasti karvoja kärsivät ongelmasta eniten.
Lumipaakut muodostuvat nopeasti kosteassa, pakkautuneessa lumessa. Jos lunta on runsaasti ja se on kosteaa, paakut voivat muodostua jo muutamassa minuutissa. Kuiva putoileva lumi aiheuttaa vähemmän ongelmia, sillä se ei tartu karvoihin yhtä helposti. Lämpötila vaikuttaa myös – nollan tienoilla lumi on kosteampaa ja tarttuu helpommin kuin kovalla pakkasella.
Lumipaakut alkavat yleensä pieninä jääpalloinakuin varpaiden väleissä. Koira voi aluksi kävellä niiden kanssa, vaikka ne tuntuvat epämukavil ta. Vähitellen paakut kasvavat ja alkavat painaa tassua sisältä päin. Tämä aiheuttaa kipua ja koira alkaa ontua. Lopulta paakut voivat kasvaa niin suuriksi että ne estävät varpaiden normaalin liikkeen kokonaan.
Lumipaakuille altis koira alkaa usein pysähtelemään lenkin aikana. Se nostaa tassua ja yrittää pureskella tai nuoleskella paakkuja pois. Tämä on merkki siitä että paakut ovat jo muodostuneet ja aiheuttavat epämukavuutta. Jos paakkuja ei poisteta, koira saattaa kieltäytyä jatkamasta lenkkiä. Paakkujen poistaminen on haasteellista ja aikaa vievää, ja se keskeyttää lenkin ikävästi.
Tossujen käyttö on täysin varma keino ehkäistä lumipaakut. Kun tassut ovat tossuissa, lumi ei pääse tarttu maan karvoihin. Koira voi leikkiä lumessa vapaasti ilman että paakut muodostuvat. Tämä tekee talvilenkeistä paljon miellyttävämpiä sekä koiralle että omistajalle. Lenkkiä ei tarvitse keskeyttää paakkujen poistamiseen.
Varpaiden välisten karvojen leikkaaminen talveksi on toinen tehokas keino. Jos karvat leikataan lyhyiksi, lumella ei ole mihin tarttua. Leikkaaminen tulee tehdä varovaisesti ja vain karvoihin, ei ihoon. Monet trimmausliikkeet tarjoavat tätä palvelua. Kotona leikkaaminen vaatii tarkkuutta ja oikeita työkaluja. Leikkaaminen tulee toistaa muutaman viikon välein kun karvat kasvavat.
Tassurasvan käyttö varpaiden välissä voi vähentää lumen tarttumista. Rasva tekee karvoista liukkaita, jolloin lumi ei tartu niihin yhtä helposti. Tämä ei ole yhtä tehokas keino kuin tossut tai karvojen leikkaaminen, mutta se tarjoaa jonkin verran apua. Rasvaa tulee levittää ennen jokaista lenkkiä.
Palelemisen merkit koiralla
Koira viestii palelemisesta monin tavoin, mutta omistajan tulee osata tunnistaa nämä merkit. Monet koirat ovat sitkeä ja yrittävät jatkaa leikkiä tai lenkkiä vaikka palelivatkin. Vastuu merkkien tunnistamisesta ja toimenpiteisiin ryhtymisestä on omistajalla. Mitä aikaisemmin paleleminen huomataan, sitä helpompi tilanne on korjata.
Tassujen nostelu on selkein merkki kylmistä tassuista. Koira nostaa tassua vuorotellen, pitää sitä ilmassa hetken ja asettaa sitten takaisin maahan. Tämä on yritys antaa tassun lämmetä hetken kun se ei ole kosketuksissa kylmään maahan. Jos koira nostaa tassuja jatkuvasti, se on selvä merkki että tossut tai kotiin siirtyminen on tarpeen heti.
Köyristynyt selkä on yleinen palelemisen merkki. Koira yrittää pienentää kehon pinta-alaa kyyristymällä, mikä vähentää lämmönhukkaa. Samaan aikaan koira saattaa vetää hännän jalkojen väliin. Tämä on koiran tapa suojata kehon arkoja osia kylmältä. Köyristynyt asento yhdessä hännän vedon kanssa on selvä merkki että koira palel ee.
Vapina ja tärinä alkavat kun koiran kehon lämpötila laskee. Vapina on tahaton lihastoiminta joka tuottaa lämpöä. Se on kehon tapa yrittää nostaa lämpötilaa. Lievä vapina on normaalia kylmällä, mutta voimakas, jatkuva vapina on merkki merkittävästä kylmästä. Jos koira vapisee voimakkaasti, se tulee viedä välittömästi sisälle lämpimään.
Liiikkeiden hidastuminen on hienovaraisempi merkki. Koira ei enää juokse tai leiki yhtä innokkaasti. Se saattaa pysähtelemään usein tai vaikuttaa haluttomalta jatkamaan lenkkiä. Tämä voi johtua siitä että lihakset ovat jäykkiä kylmästä tai että koira yrittää säästää energiaa lämmöntuottoon. Myös kävely saattaa muuttua jäykemmäksi.
Surkea ilme ja päänmyötäiset korvat kertovat koiran epämukavuudesta. Koira vaikuttaa onnettomalta ja pyrkii hakeutumaan omistajan lähelle tai lämpimän paikan luo. Se saattaa vetäytyä tuulen suojaan puiden alle tai rakennusten viereen. Nämä merkit yhdessä muiden kanssa viittaavat siihen että lenkkiä pitäisi lyhentää.
Tassujen nuoleskelu lenkin jälkeen voi olla merkki monesta asiasta. Se voi tarkoittaa että tassut ovat paleleneet, että niissä on suolaa, että lumipaakut ovat aiheuttaneet ärsytystä tai että tassut ovat halkeilleet. Jos koira nuolee tassujaan pitkään ja intensiivisesti lenkin jälkeen, tassut tulisi tarkistaa huolellisesti ja miettiä tossujen käyttöä seuraavilla lenkeillä.
Tossujen käytön aloittaminen
Tossujen esittely koiralle vaatii kärsivällisyyttä ja positiivista lähestymistapaa. Useimmat koirat suhtautuvat tossuihin aluksi varauksella – tuntuma on outo ja liikkuminen tuntuu erilaiselta. Oikea totuttaminen tekee tossujenkäytöstä sujuvaa ja stressitöntä sekä koiralle että omistajalle. Totuttamiseen tulisi varata aikaa useita päiviä tai jopa viikkoaksi ennen kuin tossuja tarvitaan oikeasti.
Aloita esittely sisätiloissa rauhallisessa ympäristössä. Anna koiran ensin tutkia tossuja vapaasti. Anna sen nuuhkia ja katsella niitä. Älä pakota tossuja heti jalkaan vaan anna koiran tutustua niihin omaan tahtiinsa. Tämä vähentää pelkoa ja tekee tossuista vähemmän uhkaavia.
Ensimmäisen tossun pukeminen tulee tehdä rauhallisesti. Valitse yksi tassu, mieluiten etutas su sillä koirat ovat yleensä vähemmän herkkiä etujalkojen käsittelylle. Pue tossu jalkaan lempeästi ja palkitse koiraa välittömästi herkulla ja kehuilla. Vaikka koira reagoisi oudosti, älä reagoi negatiivisesti vaan pysy rauhallisena ja rohkaisevana.
Pidä ensimmäinen tossu jalassa vain muutaman sekunnin ajan aluksi. Riisu se sitten pois ja palkitse uudelleen. Tämä opettaa koiralle että tossujen pukeminen ja riisuminen ovat normaaleja, turvallisia tapahtumia. Toista tätä useita kertoja kunnes koira pysyy rauhallisena tossun pukemisen aikana.
Pidennä aikaa vähitellen. Kun koira hyväksyy yhden tossun lyhyeksi aikaa, pidennä käyttöaikaa muutamaan minuuttiin. Kannusta koiraa kävelemään sisällä tossun kanssa. Monet koirat kävelevät aluksi oudosti, nostelevat jalkaa tai yrittävät raaputtaa tossua pois. Tämä on normaalia. Ohjaa koiran huomio pois tossuista leluilla tai herkuilla.
Lisää tossuja yksi kerrallaan. Kun koira kävelee yhdellä tosulla luonnollisesti, lisää toinen etutas su. Sitten takatassut yksi kerrallaan. Älä kiirehdi – voi viedä useita päiviä ennen kuin kaikki neljä tossua ovat jalassa ja koira kävelee niissä normaalisti. Jokainen edistysaskel tulee palkita.
Ensimmäiset ulkoilut tossuissa tulee pitää lyhyinä ja positiivisina. Lähde lyhyelle, muutaman minuutin kierrokselle tutulla reitillä. Ulkona koiran huomio kiinnittyy ympäristöön, mikä usein auttaa unohtamaan tossut. Palkitse koiraa usein lenkin aikana ja pidä tunnelma iloisena. Pidennä ulkoiluja vähitellen kun koira tottuu.
Jotkin koirat kieltäytyvät kategorisesti kävelemästä tossuissa. Ne saattavat jähmettyä paikoilleen tai yrittää raaputtaa tossuja pois jatkuvasti. Jos totuttaminen ei edisty viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen, tossutyyppi saattaa olla väärä. Kokeilekevyempiä tai erilaisen mallisia tossuja. Joidenkin koirien kanssa tassurasvan käyttö ja varpaiden välis ten karvojen leikkaaminen saattavat olla parempi ratkaisu kuin tossut.
Oikean tossutyypin valinta talveen
Talvitossuja on monenlaisia ja oikean valinnan tekeminen voi olla haastavaa. Erilaiset tossut sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin ja olosuhteisiin. Myös koiran rotu, koko ja aktiivisuustaso vaikuttavat siihen millainen tossu sopii parhaiten. Väärän tyyppinen tossu voi olla epämukava tai jopa haitallinen, kun taas oikea tossu tekee talvilenkeistä nautinnollisia.
Fleecetossut ovat klassinen talvivalinta. Ne on tehty paksusta fleece-kankaasta joka lämmittää tassuja tehokkaasti. Fleece on pehmeää ja mukavaa tassua vasten, mikä tekee näistä tossuista helposti hyväksyttäviä. Liukuestepohja antaa pitoa jäisille pinnoille. Fleecetossut sopivat parhaiten lumisille lenkeille missä ei ole paljon suolaa. Ne eivät ole täysin vedenpitäviä, joten märässä loskassa ne kastelevat.
Softshell-tossut yhdistävät lämmön, vedenpitävyyden ja hengittävyyden. Softshell-materiaali on tekninen kangas joka suojaa kosteudelta ja tuulelta mutta päästää kosteuden haihtumaan sisältä. Nämä tossut sopivat monenlaisiin talviolosuhteisiin – sekä kuivaan lumeen että märkään rapakeliin. Ne ovat monipuolisin talvitossuvaihtoehto.
Kumipoh jaiset tossut tarjoavat parhaan pidon ja kestävyyden. Vahva kumipohja kestää kulutusta erinomaisesti ja antaa erinomaisen pidon jäisille ja liukkaille pinnoille. Nämä tossut sopivat hyvin kaupunkiolosuhteisiin missä kuljetaan asfaltilla, suolatuilla teillä ja vaihtelevissa olosuhteissa. Ne ovat usein vedenpitävämpiä kuin fleecetossut.
Luonnonkumitossut ovat erittäin kevyet ja joustavat. Ne muistuttavat ohutta ilmapalloa joka rullataan tassun päälle. Nämä tossut eivät lämmitä yhtä hyvin kuin fleece tai softshell, mutta ne suojaavat tehokkaasti suolalta ja kosteudelta. Ne sopivat parhaiten lyhyille lenkeille kaupungissa missä pääasiallinen tarkoitus on suola- ja kosteussuoja. Monet koirat hyväksyvät nämä helposti niiden keveyden vuoksi.
Korkeamarvartiset tossut tarjoavat lisäsuojaa lumelta. Korkea varsi ulottuu nilkan yläpuolelle ja estää tehokkaasti lumen pääsyn tossun sisään. Tämä on tärkeää syvässä lumessa liikuttaessa tai kun koira pomppi ja leikkii lumessa. Pitkävartiset mallit voivat olla hieman työläämpiä pukea mutta ne pysyvät paremmin paikallaan ja tarjoavat kokonaisvaltaisemman suojan.
Keskilämpöiset olosuhteet vaativat erilaisen tossun kuin kovat pakkaset. Nollan tienoilla tai pikkupakkasilla liian lämpimät tossut voivat aiheuttaa hikoilua. Tällöin kevyempi, hengittävämpi tossu on parempi valinta. Kovilla pakkasilla taas tarvitaan paksu, hyvin eristävä tossu joka pitää tassut lämpimänä pitkillä lenkeillä.
Tassujen hoito talvella
Oikea hoito pitää tassut terveenä talven läpi ja ehkäisee monia ongelmia. Tassujen kunto tulee tarkistaa säännöllisesti, mieluiten päivittäin talvikaudella. Pienetkin ongelmat tulisi hoitaa välittömästi ennen kuin ne pahenevat. Hyvä hoitorutiini yhdessä tossujen käytön kanssa takaa terveet tassut koko talven.
Huuhtelu lämpimällä vedellä jokaisen ulkoilun jälkeen on välttämätöntä kaupunkiolosuhteissa. Lämmin vesi liuottaa suolan ja kemikaalit tassuista tehokkaasti. Huuhtele kaikki tassut, erityisesti varpaiden välit ja anturat, huolellisesti. Käytä mietoa saippuaa tarvittaessa. Varmista että kaikki suola on poistunut – jäljelle jäänyt suola jatkaa ihon kuivattamista.
Kuivaus on yhtä tärkeää kuin huuhtelu. Kosteat tassut ovat alttiimpia tulehduksille ja hauduttumiselle. Kuivaa tassut huolellisesti pehmeällä pyyhkeellä. Kiinnitä erityistä huomiota varpaiden väleihin – ne tulee kuivata täysin. Jos tassut jäävät kosteiksi, iho voi pehmetä ja bakteereille syntyy suotuisa kasvualusta.
Anturoiden kosteuttaminen on tärkeää kuivan talvi-ilman aikana. Tassurasva tai -balm levitetään anturoihin lenkin jälkeen kun tassut on huuhdeltu ja kuivattu. Tämä pitää ihon joustavana ja estää halkeamia. Levitä ohuesti mutta kattavasti kaikille anturoille. Anna rasvan imeytyä ennen kuin koira menee liukkaalle lattialle.
Varpaiden välisten karvojen leikkaaminen lyhyiksi talveksi helpottaa hoitoa merkittävästi. Lyhyet karvat eivät kerää lunta, ovat helpompia pitää puhtaina ja kuivuvat nopeammin. Leikkaaminen tulee tehdä varovaisesti tassusaksi illa tai trimmausliikkeessä. Älä leikkaa liian lyhyiksi – jonkin verran karvaa tulee jäädä suojaamaan ihoa.
Kynsien pituudesta huolehtiminen on tärkeää myös talvella. Liian pitkät kynnet voivat vaurioittaa tossuja sisältä päin. Ne voivat myös aiheuttaa epäluonnollisen asennon tassun asettuessa maahan, mikä voi johtaa lihas- ja nivelongelmiin. Leikkaa kynnet säännöllisesti tai anna ammattilaisen hoitaa se.
Tassujen tarkastus tulee tehdä päivittäin talvella. Katso anturoista halkeamien, punoituksen tai turvotuksen merkkejä. Tarkista varpaiden välit tulehduksen varalta. Tunnustele tassuja – kivuliaat kohdat voivat viitata vammaan tai palelumaan. Jos huomaat jotain epänormaalia, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Varhainen hoito estää pienten ongelmien kehittymisen vakaviksi.
Hätätilanteet ja ensiapu
Paleltumat tassuissa ovat vakava tilanne joka vaatii nopeaa toimintaa. Paleltuma syntyy kun kehonosa altistuu pitkään kylmälle ja sen lämpötila laskee niin alas että kudokset vaurioituvat. Tassuissa paleltumat alkavat yleensä varpaiden kärjestä ja anturoista. Vaurioituneet alueet voivat näyttää kalpealta tai harmaalta ja tuntua kylmiltä kosketettaessa.
Paleltumien ensiapuna tassut tulee lämmittää varovaisesti. Älä koskaan käytä kuumaa vettä, lämpöpatteria tai muuta voimakasta lämmönlähdettä – tämä voi aiheuttaa lisävaurioita. Käytä sen sijaan haaleaa (ei kuumaa) vettä tassujen lämmittämiseen. Kastele pehmeä pyyhe haaleaan veteen ja kääri tassut siihen. Vaihtoehtoisesti koiran voi laittaa istumaan haaleassa vesialtaassa.
Lämmityksen tulee tapahtua vähitellen. Äkillinen lämmitys voi johtaa shokkiin ja lisävaurioihin kudoksissa. Lämmitä tassuja 10-20 minuuttia kunnes ne tuntuvat normaalin lämpöisiltä. Paleltuneet alueet voivat muuttua punaisiksi tai sinertäviksi lämmittämisen aikana. Ne voivat myös turvota ja olla kivuliaita. Tämä on normaalia mutta kertoo että kudokset ovat vaurioituneet.
Eläinlääkäriin tulee ottaa yhteyttä aina jos epäilee palelumaa. Vaikka tassut lämmitettäisiin kotona, ammattilaisen arvio on tärkeä. Paleltumien laajuus ei aina ole heti nähtävissä ja vakavat paleltumat voivat vaatia lääkehoitoa. Eläinlääkäri voi arvioida vaurioiden laajuuden ja antaa oikean hoidon. Vakavissa tapauksissa kudokset voivat kuolla ja joutua amputoimaan.
Hypotermia eli alilämpöisyys on hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä toimintaa. Se syntyy kun koiran koko kehon lämpötila laskee liian alas. Hypotermia voi kehittyä kovilla pakkasilla jos koira on ulkona liian kauan tai jos se pääsee kylmään veteen. Kylmät tassut voivat olla ensimmäinen merkki kehittyvästä hypotermiasta.
Hypotermian oireita ovat voimakas vapina, letargia, köyristynyt asento ja hidas sydämenlyönti. Vakavassa hypotermiassa vapina lakkaa kokonaan, koira muuttuu hyvin väsyneeksi ja sen liikkeet hidastuvat. Jos koiran ruumiinlämpö mitataan peräsuolesta ja se on alle 36 astetta, kyseessä on vakava tilanne. Normaali ruumiinlämpö on 38-39 astetta.
Hypotermian ensiapu alkaa koiran lämmittämisestä. Vie koira välittömästi lämpimään sisätilaan. Kuivaa se huolellisesti jos se on märkä. Kääri koira lämpimiin peittoihin tai pyyhkeisiin. Keskity lämmittämään kehon keskustaa – rintakehää ja vatsaa. Älä lämmitä raajoja ensin, sillä tämä voi aiheuttaa vaarallisia verenkiertohäiriöitä.
Vie koira eläinlääkäriin välittömästi jos epäilet hypotermiaa. Matkalla eläinlääkäriin pidä koira lämpimänä peittoihin käärittynä. Voit käyttää lämpöpullia mutta laita ne peittojen päälle, ei suoraan ihoa vasten. Eläinlääkäri voi antaa lämmintä nesteytystä suonensisäisesti ja seurata koiran tilaa ammattimaisesti. Vakava hypotermia voi aiheuttaa pysyviä elinvaurioita tai kuoleman jos sitä ei hoideta oikein.
